Naistoimikunta oli ahkeroinut kahtena päivänä Anja Kallion johdolla ja tuloksena oli jouluateria kaikkine herkkuineen.

Juhlava pöytä ja maukkaat antimet, karjalanpaisti, suolakalat, laatikot ja tietysti piiraat yllättivät koko vierasjoukon, eikä ihme että juhlapuhuja Markus Lehtipuu totesikin, että Öitseihin kannattaa tulla ruokapalkalla puhumaan, on niin hyvät antimet!

Markus Lehtipuu kehui Jaakkiman olevan kauneinta Karjalaa, jonka luonto on vain parantunut tällä vuosituhannella. 1990-luvun alussa Karjalan tasavaltakin oli asutettu, oli kolhooseja, sovhooseja, varuskuntia ja tehtaita täydessä käynnissä. Alueen vastaanottaminen olisi ollut siinä tilanteessa Suomelle mahdoton tehtävä. Tänä päivänä kylät ovat hiljentyneet, tehtaat ja navetat tyhjentyneet, kylät autioituneet. Asukkaiden määrä on huomattavasti vähentynyt, joten tilanne on nyt aivan toinen, tulevaisuuden näkymät ovat suotuisat uusille neuvotteluille.

Ukonvaaran männyt muistavat

Äiti ja isä rakastuivat Lahdenpohjassa

Lahdenpohjan rakkaustarinasta on vanha valokuva, jossa viehättävä Kerttu Sinkkonen on sulhasensa Sakari Huiman, merivoimien upseerikokelaan kanssa, kaarisillalla Monrepossa.

Annalan sahan hankintamiehet. Keskellä on metsänhoitaja Heikki Roininen Kurenrannalta, vasemmalla Arvi Poutiainen, kotikylä ei tiedossani. Takana isäni Matti Ahokas Harviosta, oikealla setäni Jaakko Ahokas Kurenrannalta. Kuvan lähetti Arvi Ahokas, Hyvinkää.

Alfred Nobel, kuuluissa monipuolinen ruotsalainen liikemies ja keksijä, toi aikoinaan ennen ensimmäistä maailmansotaa öljytuotteita omistamistaan Bakun öljylähteistä Kaspianmeren kautta.

Valokuvan tarina

Pikku veikko, reppu, kattila ja – se. Eräs lähtö Jaakkiman asemalta. (PK)

Öitsi-kuvia

Juhlaa

Kukkalampi voitti kylävisailun, istumassa oikealta Börje Häyrynen (Lahdenpohjan kylästä), Eino Tiittanen ja Reino Kohonen. Oikealla seisoo puheenjohtaja Martti Nuikka keräten vastauskuponkeja.

Kylävisailu vaati pohtimista: Vasemmalta Eero Kirves, (Laurin vaimo) Kuismanen, Riitta ja Irma Lepistö, Yrjö Tapanainen.

Suur-Jaakkimalaisten Kauppa-Lopo Eino Bergman vei vaimonsa Seijan tanssin pyörteisiin.

Jaakkiman Yhteiskoulun Seniorit

Jaakkiman Yhteiskoulun Seniorit vietti iltapäivää 17.10.2007 Espoon Tapiolassa muistellen 20- ja 30-lukujen lapsuus- ja opiskeluaikoja kotipaikoilla Jaakkimassa ja Lahdenpohjassa.

Kuvassa vasemmalta Börje Häyrynen, Anja Kilpiö, Eila Neuvonen, Anna-Liisa Salmio s. Sinkkonen, Sanelma Emeléus-Äimä s. Tuhkanen, Veijo Tapanainen ja Siiri Liukkonen s. Sikiö (Sarolahti).

Kokous- ja pikkujouluterveisiä

Jaakkimalaisten Seuralta

Jaakkimalaisten Seura kokoontui syyskokoukseensa ja pikkujouluunsa Seinäjoelle Joupin seurakuntakotiin 11. marraskuuta.

Ssyyskokouksemme puheenjohtajamme Kari Jääskeläisen johdolla.

Valinnat:  Katso linkki

Suur-Jaakkimalaisilla uudet säännöt

Suur-Jaakkimalaiset ry kokoontui ensimmäistä kertaa syyskokoukseen. Uudet säännöt on juuri hyväksytty ja ne ovat astuneet voimaan, joten hallituksen kaikki jäsenet oli valittava tässä kokouksessa.

Valinnat:  Katso linkki

Aulis Jääskeläinen

arkkitehti Jaakkimasta

Aulis Jääskeläinen

syntynyt Jaakkiman Rukolassa 1934.

valmistui arkkitehdiksi v. 1961.

Kuusi vuotta työssä vieraassa

arkkitehtitoimistossa.

Perusti oman toimiston vuonna 1966.

Työ jatkuu edelleen.

Nuorten taidetta ja musiikkia Lahdenpohjasta

Lena Vasiljevna Talii

Maaliskuulla teimme pikavisiitin Lahdenpohjaan. Poikkesimme Lasten taidekoulussa tapaamassa siellä opettajana toimivaa Tatjana Tuvalinaa.

Hän esitteli meille koulua, joka tänä vuonna täytti 20 vuotta, ja siellä opiskelevia lapsia. Ihastuin suuresti vilpittömyyteen, jolla lapset suhtautuivat opiskeluunsa. He tulivat kouluun tavallisen koulupäivän päätyttyä useamman kerran viikossa. Ihmettelin lasten aktiivisuutta, minulle kerrottiin tällaisen vapaaehtoisen pitkäjännitteisen opiskelun olevan ehdoton edellytys jatko-opintoja ajatellen. Ihailin lasten taitoja, he olivat tavattoman taitavia nuoresta iästään huolimatta.

Samalla matkalla olimme tapaamassa samalla periaatteella toimivaan Lahdenpohjan Lastentaloon (Luovan työn taloon) jonka taitavia muusikkoja meillä oli ilo saada esiintymään syyskesällä kotipaikkakunnalleni Peräseinäjoelle.

Kiitos vielä heille kaikille.

Lenan töitä

   Karjala talon Yläsali täyttyi, kun lumivaaralaiset kokoontuivat perinteisille syysjuhlille 13.10.2007.

Alkusanojen jälkeen pidettiin hiljainen hetki edesmenneitten lumivaaralaisten muistoksi.

Juhlan musiikillinen puoli oli laadukasta ja monipuolista. Pusulalainen musiikin ammattilainen Lotta Skog lauloi ja soitti säestäen itseään. Nuori Iiris Mikkola esitti kanteleensoittoa. Lausuntataiteilija Liisa Karjalainen esitti Kalevalaisen runoelman 'Kyllikin ryöstö'.

Juhlaesitelmän aiheeksi oli puheenjohtaja koonnut aiheen, joka kertoi rauhojen teoista, Pähkinäsaaren rauhasta v.1323 aina Suomen sotaan v 1809, sekä niiden vaikutukset karjalaisen väestön siirtymisiin Venäjän ja Suomen raja-alueilla.

Jäsenistölle kerrottiin myös Peräseinäjoelle tulevan museon tämän hetkisestä tilanteesta, joka on muuten hyvä, mutta odotellaan vielä muutama kuukausi jotta Seinäjoen kaupunki saa tilojen ostopäätöksen loppuun.

Museohankkeen paikallinen puuhamies Leo Malinen on saanut hyvät tutkimustilat Peräseinäjoen Terästalosta, joten kohta alkaa tapahtumaan.

Arpajaisten ja kahvien jälkeen laulettiin Margareta Rapon säestyksellä Karjalaisten laulu.

Aarno Kaartinen

Iiris Mikkola herkisti kuulijat kanteleensoitollaan lumivaaralaisten syysjuhlassa.

Tänä vuonna kokoonnuimme 1.9.2007 Virroille vanhaan pappilaan, Rajaniemeen. Laulettuamme ensin rakkaan Karjalaisten laulun vahvistimme itseämme hyvällä aterialla. Rantalan tytöt, Kirsti ja Sirkka, olivat leiponeet ison vakallisen karjalanpiirakoita, sillä ”eihä harviilaisii juhla oo mikkää juhla ilma piiraita!” Ja kyll ne ol hyvvii!

Seura jakoi kunniakirjoja ansioituneille jäsenilleen. Einari Ahokas ja Hilja Ijäs olivat ansioissa ylitse muiden. Seura halusi muistaa erikoisesti taiteilijoitaan ja kenttätyöntekijöitään. Myös Toivo Pääkkönen, Anu Sandelin, Eila Volanto, Arvi Ahokas, Anja Korhonen ja Airi Mörö saivat kauniin  kunniakirjan, jonka taustana on laiva, yksityiskohta Lumivaaran kirkosta. Kunniakirjan on suunnitellut Toivo Pääkkönen.

Seuran puheenjohtajana jatkaa Pirkko Ahokas-Tuohinto ja varapuheenjohtajana Toivo Pääkkönen. Sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät jakavat Riitta Ijäs ja Tuula Eronen. Hallitukseen kuuluvat Airi Mörö, Kalevi Teräväinen, Veikko Ahokas, Kirsti Petäjäniemi ja Rauno Tapanainen.

Ensi keväänä ajattelimme viettää yhdessä kokonaisen päivän, järjestämme Harvio-päivän Viralassa.

Pirkko Ahokas-Tuohinto

Ensimmäisiä jääkiekkolegendoja

Suomen jääkiekko rämpi vielä 1950-luvun lopulla tasolla, josta ei juuri meinannut päästä edes MM-kisoihin. Ensimmäisen ja ainoan tasokkaan hyökkäysketjun muodostivat vuosikymmenen lopulla pelaajat Teppo Rastio, Raimo Kilpiö, Jorma Salmi.

Komea ja ainutlaatuinen 21 vuotta kestänyt SM-tasolla pelaaminen päättyi Raimon osalta 41-vuotiaana vasta vuonna 1977. Tuskin monellakaan suomalaisella jääkiekkoilijalla on ollut näin pitkää uraa. Pori on ollut hänen kotinsa, mutta tätä juttua tehdessä hänestä tuli paluumuuttaja Tampereelle, jossa hänet vielä hyvin muistetaan ja tunnetaan.

Golf-harrastus tuntuu olevan monen entisen pelaajan harrastus, niin myös Raimonkin. Toivotamme Raimolle golfin parissa onnistuneita swingejä ja putteja.

Raimo Kilpiön meriittilista on ansiokas:

MM-kisoja 10 kpl.

168 A-maaottelua.

Suomen mestaruuksia 6 kpl.

Suomen A-juniorimestaruuksia 1 kpl.

Matti Höök on kirjoittanut muistiin sotalapsikokemuksiaan ja julkaissut niistä kirjan nimellä ”Että edes lapset pelastuisivat”.

Suomen Siirtolaisuusmuseon Tukiyhdistys ry:n ja Peräseinäjoki Seuran lokakuussa järjestämä tilaisuus sotalapsista keräsi paikalle runsaasti yleisöä, jolla oli omakohtaisia kokemuksia asiasta.

Lumivaaralaiset ja jaakkimalaiset ovat mukana Siirtolaisuusmuseon toiminnassa – onhan museon toiminnan yhtenä osa-alueena Karjalan siirtolaisuus.

Luennoitsijana tilaisuudessa oli oman lapsuutensa kokemuksista kirjan kirjoittanut Matti Höök. Hän valotti taustoja tilanteesta, jossa oli päädytty lähettämään lapsia sodan jaloista turvalliseen naapurimaahan Ruotsiin. Hän kertoi myös millaista oli olla sotalapsi, millaista oli palata kotiin ja miten sopeuduttiin aina uudestaan ja uudestaan. Kaikki paikalla olleet samat kokemukset eläneet ihmiset vakuuttivat, ettei mitään kielteistä ole näissä asioissa muistoihin jäänyt.

Karjalainen sotalapsi

Lumivaaran Tervajärveltä on kotoisin sotalapsena Ruotsiin viety Viljo Kesseli. Viljo on syntynyt 1939.

Viljolla oli 5 sisarusta, joista kaksi oli päätetty viedä turvaan Ruotsiin. Viljo oli tuolloin seitsemänvuotias ja hänen sisarensa kaksi vuotta nuorempi. Vuosi oli 1943. Sota oli parhaillaan käynnissä ja tilanne alkoi tuossa vaiheessa jo näyttää vakavalta. Elisenvaara oli se asema, jonka Viljo muistaa paikkana, johon lapset kerättiin.

Elisenvaaran asemalle lapsia oli kerätty suuri joukko. Iältään he olivat kolmesta vuodesta ylöspäin. 7-vuotias Viljo oli ehkä joukon vanhimpia. Hän muistaa, kuinka lapset itkivät, pelkäsivät outoa tilannetta, vanhemmat ja tutut ihmiset jäivät taakse. Viljo kertoo, kuinka hän yritti lohdutella nuorempia lapsia. Lapsien lukumäärää hän ei jaksa muistaa, mutta niitä oli hänen mielikuvansa mukaan paljon. Vaasaan saavuttiin laput kaulassa. Viljon ja hänen 5-vuotiaan sisarensa kaikki paperit olivat Viljon taskussa. Vaasassa sattui niin onneton tapaus, että Viljo ja hänen sisarensa hävisivät toisistaan, kaikki asiakirjat olivat Viljon taskussa ja sisar eksyi. Viljo joutui jatkamaan matkaa muiden lasten mukana laivalla Ruotsiin ja sisar jäi Suomeen. Viranomaiset löysivät tytön vasta 3 kuukauden kuluttua.

Ruotsissa lapset vietiin Etelä-Ruotsiin, Jönköpingiin koululle, josta sijaisvanhemmat kävivät omansa keräämässä.

Viljo muistaa erityisesti kaikki hedelmät ja herkut, joista ei silloin Suomessa edes tiedetty olevankaan. Ruokaa oli rikkaassa naapurissamme runsaasti.

Sotalapsikokemuksistaan hän on kiitollinen, mitään kielteistä ei ole mieleen jäänyt.

Pieni osa Viljo Kesselin palkintokaapin sisällöstä.

Viljo Kesseli muistelee kiitollisena sotalapsi-kokemuk-siaan.

Teksti

Leo Malinen